Jotain muuta patjaleijan tilalle - mutta mitä?

[siipiveikko]

Tervehdys

Pientä pohjustusta ensin sille miksi aion siirtyä tavallisista patjaleijoista johonkin muuhun talvileijailussa (kesällä mieluummin purjehdin), mutta en tiedä vielä mihin ja siitä toivonkin näkökulmia.

Tänään kävin hieman leijaa lennättämässä Sunisen selällä jäällä ja toistakin yritin, vaan meni narut solmuun. Avoimen ja suljetun patjaleijan kanssa ovat samat ongelmat vaivanneet jatkuvasti:

- Ozone Access vuodelta 2009 on sellainen saippualaatikko ettei sillä millään meinaa luovimaan päästä kunnolla, peruuttaa vaan pois tuulesta. siitähän on kyllä keskusteltu täälläkin, mutta luin ne keskustelut liian myöhään.
- Ainakaan yhtään heikommalla ja vaihtelevalla tuulella ei ole mitään jälkeäkään mainostetuista vakavuusominaisuuksista, vaan trimmiä säätäessä (se vuosimalli jossa tehon perustasoakin säädetään ohjausnarujen trimmillä) ei katsetta voi leijasta päästää jotta se ei syöksy hankeen ja kaada mukanaan.
- Ainoa valmistajan idean mukaan toimiva turvaratkaisu on päästää leija itsestä irti koska chicken loopin toiminnassa ei ole moittimista. Käsijarru ei tee kovin paljon mitään edes hiljaisella tuulella ja vetolinjan laukaisu tekee leijasta vain puoliteholla ohjausnaruista vetävän pussin. Ainoa tapa em. tapauksessa on vetää leija liukkaasta ohjausnarusta suulen suuntaiseksi.
- Acces on vielä älyttömän hidaskin, joka on myös hyvä puoli, mutta tekee luuppaamisesta liiankin jännittävää.

Yleisesti ottaen en jaksa enää patjaleijan kanssa jatkuvaa taistelua narujen kanssa, sillä tuuli heittelee leijaa miten sattuu kun sitä on levittämässä lähtöä varten tai pakkaamista tai uudellen nostoa varten. Tänään oli esimerkiksi lumen alla vettä, joten ei tuntunut kivalta seisoa vedessä ja kauhoa lunta leijan päälle estämään solmuun menemistä ennen lähtöä. Pois tullessa tuulen puuskaa oli sen verran etten yrittänytkään leijaa viikkailla vaan tungin vaan reppuun. Narut oli kuitenkin tässä kohtaa hyvinkin selvillä.

Koska oli hieman tyyntynyt niin hain Flysurfer Extacyn 17 m2 koossa ja ryhdyin sitä levittelemään. Levittelyssä ei ongelmia ollutkaan, mutta kiinnitys ja alasoton turvanarun muodostama pitkä narusotku päässä olevine lenkkeineen sai hieman lennätysnaruja sotkeutumaan itseensä, mutta lopullisesti ne menivät sotkuun kun erehdyin ottamaan narut kerralla pois puomilta jotta kiinnityslenkit narujen päässä eivät niihin kokoajan kietoutuisi.

Samalla sitten muistin että Flysurferin vanha turvatoiminto on aivan yhtä epäkelpo kuin Ozonen uusi. Kun vaan kyseessä on suljettu patja niin se vetää paljon kovemmalla voimalla turvajärjestelmä laukaistuna. Silloin saakin kiskoa turhan liukkaista ohjausnaruista oikein kunnolla että saa leijan tuulen suuntaiseksi ja voimattomaksi. Hyvä puoli avoimeen patjaan verrattuna on kuitenkin se että suljettu patja ei sentään yritä kietoutua sellaiselle solmulle ettei sitä enää meinaa mitenkään saada selville ja uudelleen ilmaan.

Flysurferin narujen kanssa aikani ihmeteltyäni ja toisen perässäni jäälle tulleen leijailijan saatua pumppauksensa valmiiksi ja leijan ylös, tungin leijan naruineen reppuun ja totesin patjaleijaurani päättyneen tähän päivään.

Nyt sitten itse asiaan eli mitä tilalle. Ajatuksia on ollut aikaisemminkin kun ongelmia on ollut eli:

- Peter Lynn Charger. Niin lähellä pumpattavaa kuin pääsee suljetulla patjalla narujen puolesta ettei kietoudu omiin naruihinsa kuten normaalit patjaleijat. Kepit ei pelota ja pumppaustarvetta ei kuitenkaan ole. Taisi mennä laukaisussa lipuksikin.

- Joku pumpattava leija lipuksi menevällä laukaisulla eli loppujen lopuksi varmaan kaksi pumpattavaa.

Käytetyt on olleet mielessä, mutta vanhempia käytettyjä ei tee mieli ostaa ominaisuuksien ja turvasysteemien( erityisesti uudelleenlatausominaisuuksien) parannuttua nopeasti viime vuosina. Valmistajien väliset erot ovat myös hieman hämärän peitossa kun en ole pumpattaviin paljon perehtynyt. Pakkanen ja kestävyys ei enää pelota, niistä on sen verran ollut jo asiaa esillä, että eiköhän ne kestä kun ei loputtomasti maahan törmäytä.

Jään odottamaan viisaita sanojanne.

[Ismo]

Onkos tuo Sunisen selkä lappeenrannan lähellä?

http://www.leijapojat.com/ myyvät lynnejä lappeenrannassa, heiltä voisi yrittää saada chargeria testiin, vaikka huhujen mukaan voi olla hankalaa.

lynni (kuten kaikki muutkin leijat) kannattaa testata ennen ostamista, muuten voi saada leijan josta ei pidä.

niillä lynnin omilla kepeillä ei muuten tee mitään, mutta onneksi kaupasta saa rullalautailusauvoja, tai jos on taitoa+välineitä niin ostaa 2 paria hiihtosauvoja ja tekee 2-osaiset kepit. menee laukaisussa lipuksi, mutta sen jälkeen on arpapeliä onko narut sotkussa vai ei. tuo chargerin mukana tuleva puomi on vielä sellainen ettei naruja voi selvitellä kun leija on ilmassa, eli narut on selvitettävä ennen uutta nostoa.

Ismo

charger-19, venom-2 16+10, venom-1 13+8, s-arc 460

[karmatti]

Huomenia vaan kaikelle kitekansalle..

en tunne herra siipiveikkoa, joten en tiedä kokemuspohjaa ja montako vuotta tätä lajia on harrastettu ja jatkettu taistelua näiden "mahdottomien" patjaleijojen kanssa, mutta tässä muutama ajatus, mikä allekirjoittaneen päähän ponnahti tekstiä lukiessa.

-kaikki patjaleijat, ja leijat yleensäkin, saavat otsasuonet pullistumaan ja hermot kiristymään, jos asioita ei tehdä, niinkuin ne pitäisi. itsellä ei ole ollut ihmeempiä ongelmia juuri minkään leijan kanssa, kunhan hommat opetellaan, ja tehdään niinkuin ne pitää, mutta jos alkaa säveltämään, niin kyllä narumytty saadaan aikaiseksi leijasta kuin leijasta. jos leijaa avatessa ja naruja purkaessa saa narut sotkuun, niin eihän se ole leijan vika, vaan pitäis ehkä kurkata sinne narujen toiseen päähän? varsinkin hätäinen (ja epämääräinen?) leijan pakkaaminen takaa varmimmin narusotkut seuraavan kerran pakettia avatessa ja jos se purkaminenkin tehdään hätiköimällä, niin sotku on lähes satavarma.

-se ozone access on kyllä yksi maailmankaikkeuden yksinkertaisimpia leijoja, joten uskaltaisin väittää itse hra siipiveikkoa tuntematta, että jotain menee ehkä vikaan siellä toisessa päässä? eihän accessin luoviominaisuudet mitkään parhaat ole, mutta ne vähätkin onnistuu helposti tappamaan liian rankalla puominkäytöllä, oli kyseessä leija kuin leija. mulla tosin ei tästä uudemmasta accessista ole kokemusta, mutta ainakaan -07 mallista ei saanut kyllä pakittamaan pelkästää puomilla, kuin kevyessä tuulessa. mitä tuohon accessin hätälaukaisuun tulee, niin se on omasta mielestänikin vähän heikko systeemi, mutta senkin kanssa oppii elämään ja sitä "jarrukahvaakin" pitää vaan kovemmassa tuulessa tempaista kerralla aika tanakasti, että leijan saa pakittamaan jäälle, mutta kyllä se sieltä alas tulee, ihan niinkuin pitääkin. sitäpaitsi voisitko kertoa, miten leijan pystyy pakittamaan ulos tuulesta, itse kun en ikinä ole onnistunut moisessa??

-jos tuuli heittelee ankkuroitua leijaa mitensattuu, niin kannattaa ehkä katsoa, onko laukaisupaikka kenties liian puuskainen tai voisiko leijan ankkuroida jotenkin muuten? (lue.paremmin) kovalla tuulella startatessa toimii oikein mainiosti, kun pistää leijan pitkittäin tuulen suuntaisesti parkkiin, lunta riittävästi ylätuulen tipin (tippi toki kaksinkerroin ensin) päälle ja vetää leijan sivulta rauhallisesti "rullaten" taivaalle. jos tuolla tekniikalla saa tuollaisia miljoona metriä pitkiä isoja 19m2 patjoja taivaalle ilman ylimääräistä ohjelmaa, se onnistuu takuulla accessillakin.

mites ois esim skimbat:ti, siinä ei ois naruja juur ollenkaan, eikä takuulla mene solmuun tuulessa

-Kari

[¤Otto¤]

Onkos tuo Sunisen selkä lappeenrannan lähellä?

http://www.leijapojat.com/ myyvät lynnejä lappeenrannassa, heiltä voisi yrittää saada chargeria testiin, vaikka huhujen mukaan voi olla hankalaa.

lynni (kuten kaikki muutkin leijat) kannattaa testata ennen ostamista, muuten voi saada leijan josta ei pidä.

niillä lynnin omilla kepeillä ei muuten tee mitään, mutta onneksi kaupasta saa rullalautailusauvoja, tai jos on taitoa+välineitä niin ostaa 2 paria hiihtosauvoja ja tekee 2-osaiset kepit. menee laukaisussa lipuksi, mutta sen jälkeen on arpapeliä onko narut sotkussa vai ei. tuo chargerin mukana tuleva puomi on vielä sellainen ettei naruja voi selvitellä kun leija on ilmassa, eli narut on selvitettävä ennen uutta nostoa.

Ismo

charger-19, venom-2 16+10, venom-1 13+8, s-arc 460

Juu, ei tässä nyt varmaan ole kyse siitä että saako jotkuu narut selviteltyä ilmassa vai ei (yleensä tallaiset hommat tehdään ihan turvallisuus syistä ennen nostoa)
Vaan niikuin Karmatti edellä totesi, niin kirjoituksesta päätellen ihan perusasiatkin taitaa olla nyt hieman hukassa.
Eli ensteks opettelemaan se leijan oikeaoppinen pakkaaminen, siitä se kaikki lähtee.
Sit mr. siipiveikko voisi hommata noiden kahden lisäksi jonkuu uudemman 12- 14m2 pumpattavan tai suljetun patjan niin alkaa homma toimimaan.
Ja mitä noihin Lynneihin tulee niin ei ne harjoittelua tee sen autuaammaksi. Niisäkin on omat juttunsa, hyvät ja huonot, joista ei nyt tässä jaksa alkaa ruotimaan.

[siipiveikko]

Ei sitä leijan pakkaamista sentään tarvitse opetella. Ei vaan kiinnostaisi sekään kun asia vaatii pedantin työtavan lisäksi valtavasti työtä tuulessa verrattuna vaikka pumpattavan pakkaamiseen. alkuvuodatuksessahan ei sentään ollut kuin yhdet narut solmussa ja nekin ihan tiedostamani virheliikkeen takia kun yritin nopeuttaa prosessia nähtävästi väärällä tavalla.

Kieltämättä on saattanut tulla joillekin sellainen kuva että aina on narut solmussa, mutta eihän ne niin ole vaan turhaa hankaluutta ja työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa. Sitä ei ehkä vaan sellainen enää huomaa eikä koe haitaksi, joka on jo tottunut tiettyihin toimenpiteisiin leijalla lähdettäessä ja takaisin tultaessa.

Flysurferin narut on edelleen sellainen sätös puomille kiedottuna että tahtoisin kyllä nähdä sen joka ne siitä käden käänteessä lähtökuntoon saattaa ennen kuin on pumppuleijat pumpattu. Eikä varmaan kannata juuri tätä asiaa kommentoida jos ei ole käsitystä siitä minkälaisista systeemeistä ko. noin 2006 vuosimallissa on kyse.

Pitänee ryhtyä pumpattavia sitten katselemaan, niissä tulee tietyt yksinkertaiset työvaiheet tilalle lähdössä. Monta tuulen vaikutukseen joutuvaa työvaihetta jää kuitenkin pois.

[¤Otto¤]

Ei sitä leijan pakkaamista sentään tarvitse opetella. Ei vaan kiinnostaisi sekään kun asia vaatii pedantin työtavan lisäksi valtavasti työtä tuulessa verrattuna vaikka pumpattavan pakkaamiseen. alkuvuodatuksessahan ei sentään ollut kuin yhdet narut solmussa ja nekin ihan tiedostamani virheliikkeen takia kun yritin nopeuttaa prosessia nähtävästi väärällä tavalla.

Kieltämättä on saattanut tulla joillekin sellainen kuva että aina on narut solmussa, mutta eihän ne niin ole vaan turhaa hankaluutta ja työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa. Sitä ei ehkä vaan sellainen enää huomaa eikä koe haitaksi, joka on jo tottunut tiettyihin toimenpiteisiin leijalla lähdettäessä ja takaisin tultaessa.

Flysurferin narut on edelleen sellainen sätös puomille kiedottuna että tahtoisin kyllä nähdä sen joka ne siitä käden käänteessä lähtökuntoon saattaa ennen kuin on pumppuleijat pumpattu. Eikä varmaan kannata juuri tätä asiaa kommentoida jos ei ole käsitystä siitä minkälaisista systeemeistä ko. noin 2006 vuosimallissa on kyse.

Pitänee ryhtyä pumpattavia sitten katselemaan, niissä tulee tietyt yksinkertaiset työvaiheet tilalle lähdössä. Monta tuulen vaikutukseen joutuvaa työvaihetta jää kuitenkin pois.

JOs omastamielestä osaat pakata leijan oikein niin lähettämisessä ei nimenomaan pitäisi olla mitään suurempia ongelmia. Takuuvarmasti on ilmassa nopeammin, tai sanotaan vähemmällä vaivalla, kuin yksikään pumpattava. Ja pakkaaminen sekä lähetys tehdään yleensä tuulessa(ainakaan itse en mene jäälle jos ei tuule, korkeintaan ehkä pilkille).+ Lennätysnaruihin tulee aina oikaistessa kierteitä jotka on helppo pyöräyttää pois kun katsoo minne suuntaan ne kiertää. Pieniä sotkuja tulee väkisin aina silloin tällöin kun puhutaan patjaleijoista. Mutta 98%.esti ne on sellaisia jotka oikenee samalla kun suoristaa naruja.

Jos et usko niin ajeleppas joskus tänne Imatran suuntaan niin näytän sulle kuinka homma tapahtuu. Ja kokemusta löytyy myös vanhemmista Flysurfereista. Lappeenrannan kavereilla on myös paljon isoja patjaleijoja joilta voit käydä ottamassa oppia.

Suosittelen sinun tilanteessa kuitenkin sen keskikokoisen pumpattavan hankkimista niin pääsisit nopeammin nautiskelemaan itse lajista.
Myöhemmin sitten kun on aikaa ja hermot palautuneet, voit perehtyä uudestaan "patjaleijojen mystiseen maailmaan"

[karmatti]

Ei sitä leijan pakkaamista sentään tarvitse opetella. Ei vaan kiinnostaisi sekään kun asia vaatii pedantin työtavan lisäksi valtavasti työtä tuulessa verrattuna vaikka pumpattavan pakkaamiseen. alkuvuodatuksessahan ei sentään ollut kuin yhdet narut solmussa ja nekin ihan tiedostamani virheliikkeen takia kun yritin nopeuttaa prosessia nähtävästi väärällä tavalla.

Kieltämättä on saattanut tulla joillekin sellainen kuva että aina on narut solmussa, mutta eihän ne niin ole vaan turhaa hankaluutta ja työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa. Sitä ei ehkä vaan sellainen enää huomaa eikä koe haitaksi, joka on jo tottunut tiettyihin toimenpiteisiin leijalla lähdettäessä ja takaisin tultaessa.

Flysurferin narut on edelleen sellainen sätös puomille kiedottuna että tahtoisin kyllä nähdä sen joka ne siitä käden käänteessä lähtökuntoon saattaa ennen kuin on pumppuleijat pumpattu. Eikä varmaan kannata juuri tätä asiaa kommentoida jos ei ole käsitystä siitä minkälaisista systeemeistä ko. noin 2006 vuosimallissa on kyse.

Pitänee ryhtyä pumpattavia sitten katselemaan, niissä tulee tietyt yksinkertaiset työvaiheet tilalle lähdössä. Monta tuulen vaikutukseen joutuvaa työvaihetta jää kuitenkin pois.

JOs omastamielestä osaat pakata leijan oikein niin lähettämisessä ei nimenomaan pitäisi olla mitään suurempia ongelmia. Takuuvarmasti on ilmassa nopeammin kuin yksikään pumpattava. Ja pakkaaminen sekä lähetys tehdään yleensä tuulessa(ainakaan itse en mene jäälle jos ei tuule, korkeintaan ehkä pilkille).+ Lennätysnaruihin tulee aina oikaistessa kierteitä jotka on helppo pyöräyttää pois kun katsoo minne suuntaan ne kiertää.
Jos et usko niin ajeleppas joskus tänne Imatran suuntaan niin näytän sulle kuinka homma tapahtuu. Ja kokemusta löytyy myös vanhemmista Flysurfereista. Lappeenrannan kavereilla on myös paljon isoja patjaleijoja joilta voit käydä ottamassa oppia.

Suosittelen sinun tilanteessa kuitenkin sen keskikokoisen pumpattavan hankkimista niin pääsisit nopeammin nautiskelemaan itse lajista.
Myöhemmin sitten kun on aikaa ja hermot palautuneet, voit perehtyä uudestaan "patjaleijojen mystiseen maailmaan"

mulle jäi vieläkin vähän epäselväksi, että mikä on se valtavasti työtä ja hermoja vaativa vaihe leijaa pakatessa, minkä voi muka ohittaa pumpattavien kanssa touhutessa? ja vaikka patjan pakkaisikin hieman normaalia huolellisemminkin, niin tuskin siihen saa juuri kauempaa aikaa kulumaan, kuin pumpattavan paketointiin.. no, kukin tavallaan


-Kari

[Jeba]

Mullakin kyllä patjaleijan narut säilyy solmuitta, eikä pakkaamiseen paljon aikaa mene kunhan sen oppii.
Avatessa sitä rupee helposti pyörittelemään puomia turhankin herkästi eikä malta vedellä naruja tarpeeksi että pienet kierteet avautuisivat itsekseen.
Joskus oikein ihmetyttää ettei ne monet punokset mene sotkuun Kai se on kun oppii jo kurssilla homman oikein
Liikkeelle lähdötkin nopeutuvat kokoajan, alussahan niihin kului sitä aikaa kummasti.

[siipiveikko]

Hauskaa että syntyy keskustelua tästäkin aiheesta. Leijan pakkaaminen on saanut aika suhteettomasti huomiota kysymyksiini ja muihin leijoissa olleisiin ongelmiin nähden, vaikka pakkaaminen nimenomaan jäällä tuulen heitellessä kärkiä on se ongelmatilanne itselleni ja sitähän ei välttämättä ole pakko tehdä. Ainakin tämän aiheen aiheuttaneessa seikkailussa Ozone säilyi ilman narujen sekoilua kun laitoin punosten päät tarran alle leijan reunaan oikeaan paikkaansa ja tungin vaan kankaan reppuun. Sisällä lämpimässähän on mukava viikkailla sitten liukkaita kankaita, mutta esimerkiksi Ozonen ja Flysurferin kankaiden liukkaudessa on uskomaton ero.

Jos nyt oikeasti ajattelee nimenomaan pakkaamiseen liittyviä ongelmia niin niitähän ei pääasiassa ole kun ei yritä ollenkaan pakata leijaa jäällä. Enemmin ongelmat on juuri sen Flysurferin turvasysteemissä, jossa jarrunarut on kiinni hätälaukaisussa ja hätälaukaisun kiinnitys sitten kietoutuu mielellään lennätysnaruihin narujen purkutilanteessa. Ei tämä kyllä ole parina aikaisempana kertana niin paljon häirinnyt (enemmän olen Ozonea lennätellyt kun merellä ei uskalla isoa leijaa paketista ottaa), mutta viimeeksi alkoi häiritä. Ozonen turvasysteemit on sinänsä järkevästi tehty, että chicken loopin käteen ottamalla ei ole mitään naruja kietoutumassa lennätysnaruihin purkutilanteessa.

Tuossa tuli esille se että kannattaisi laittaa leija päädystään lumen alle tuulen suuntaiseksi lähtötilanteessa. Ei siinä mitään kun tuulee, mutta kun on hieman puuskaista ja jopa melkein tyyniä hetkiä niin silloin saattaa käydä helposti niin että leija tulee sitten vaan kiskottua kangaskasaksi kun se ei meinaa täyttyä tuulen suuntaiseksi kiskottaessa. Tietysti niihin olosuhteisiin pitäisi ottaa Flysurfer käyttöön kun sen voi täyttää ainakin osittain ensin. Lauantaina en sellaiseenkaan uskaltautunut kun järvellä mittasin ensin n. 5 m/s puuskia ja melkein tyyntä välillä. 17 m2 leija tuntuu vähän liian voimakkaalta omalle vajaan 70 kg elopainolle ko. puuskissa. Kallahdella on sitten ollut aivan erilaista merituulessa, mutta sinne pääsyn esti mm. loppiaisena melkoinen liikennekaaos uimarannan auraamattomalla tiellä. Olen siis pääasiassa viikonloppuisin järviolosuhteissa, mutta näin keskitalvella ne on ne valoisan ajan olosuhteet, joihin välineiden on sovittava. Itsellä ei ole aina halua odottaa niitä leijaurheilukelejä, vaan on mentävä jopa purjehtimaankin silloinkin kun tosiurheilija pysyy sisällä muiden toimien parissa. Järvituulilla mainittu tilanne on vielä erittäin yleinen talven mittaan.

järvituuliolosuhteet tuntuu sen verran hankalilta että pumpattavan leijan itsestään kasassa pysymisestä on kyllä aika paljon etuja patjaan verrattuna. Muun muassa tuo em. liikkeelle lähtö. Yritän päästä helpommalla, enkä kehittyä leijan täydelliseen hallintaan kaikissa olosuhteissa.

Kaiken kaikkeaan ne on aivan ne muut mainitsemani syyt kuin Flysurferin narujen sotkeminen tai Ozonen pakkaaminen jäällä, jotka johtavat pumpattaviin vaihtamiseen. Tosin saattaisin kuitenkin kokeilla Peter Lynnin Chargeria jos vaikka sattuisi olemaan jossain demopäivät joskus.

[karmatti]

sorry, mut ihan pakko vielä pistää tähän malliesimerkki, miten pikaisesti tuollainen pro-jätkä pakkaa ison patjaleijan, ei siinä kauaa nokka tuhise, kun on rullalla ja valmis uuteen sessioon, ilman että tarvii uusintapakkailua harrastaa. tämä vain malliksi, jos nyt joku muukin sattuu näitä leijanpakkailujuttuja pohtimaan. itseltä vastaavaan hommaan tuhraantuu helposti se +5minuuttia, mutta harvoinpa mulla jäältä mikään kiire on poistuakaan..

http://www.youtube.com/watch?v=ya_lQfL-Ces

kovassa tuulessa proseduurit suht samat, paitsi, että itse oon ainakin ottanu tavaksi hinata leijan tipistä ihan siihen puomin viereen, niin saa suorittaa koko operaation siinä tipin päällä polvillaan nököttäessä. tokihan kovemmassa tuulessa sitä toista tippiä ei välttämättä voi käydä noutamassa samaan tyylin, kuin videossa, mutta leijan etureunaa myöten kelaamalla se toinenkin pää sieltä tulee luokse ennemmin tai myöhemmin ja sitten vaan tuulta apuna käyttänen suoristaa leijan heilauttamalla sen hetkeksi pussille, jonka jälkeen tipit vastakkain, heittää puomin siihen tippien päälle poikittain ja pyörittää koko höskän sen ympärille samalla niitä mahdollisesti ylipursuavia bridlejä sinne leijan väliin sulloen ja tällä tyylillä on siis leija ollut aina lähtökunnossa seuraavan kerran pakettia avatessakin. harmi, kun pumpattavia ei voi oikein pakata tuolleen puomin ympärille..

mutta mä päätän kommentointini täältä tähän, oikein hyviä leijailuhetkiä herra siipiveikollekin, toivottavasti se mieluinen leija löytyy, huomattavasti mukavampihan se on harrastaa, jos ei mee hermot heti leijaa rikatessa

-Kari