Tervehdys
Pientä pohjustusta ensin sille miksi aion siirtyä tavallisista patjaleijoista johonkin muuhun talvileijailussa (kesällä mieluummin purjehdin), mutta en tiedä vielä mihin ja siitä toivonkin näkökulmia.
Tänään kävin hieman leijaa lennättämässä Sunisen selällä jäällä ja toistakin yritin, vaan meni narut solmuun. Avoimen ja suljetun patjaleijan kanssa ovat samat ongelmat vaivanneet jatkuvasti:
- Ozone Access vuodelta 2009 on sellainen saippualaatikko ettei sillä millään meinaa luovimaan päästä kunnolla, peruuttaa vaan pois tuulesta. siitähän on kyllä keskusteltu täälläkin, mutta luin ne keskustelut liian myöhään.
- Ainakaan yhtään heikommalla ja vaihtelevalla tuulella ei ole mitään jälkeäkään mainostetuista vakavuusominaisuuksista, vaan trimmiä säätäessä (se vuosimalli jossa tehon perustasoakin säädetään ohjausnarujen trimmillä) ei katsetta voi leijasta päästää jotta se ei syöksy hankeen ja kaada mukanaan.
- Ainoa valmistajan idean mukaan toimiva turvaratkaisu on päästää leija itsestä irti koska chicken loopin toiminnassa ei ole moittimista. Käsijarru ei tee kovin paljon mitään edes hiljaisella tuulella ja vetolinjan laukaisu tekee leijasta vain puoliteholla ohjausnaruista vetävän pussin. Ainoa tapa em. tapauksessa on vetää leija liukkaasta ohjausnarusta suulen suuntaiseksi.
- Acces on vielä älyttömän hidaskin, joka on myös hyvä puoli, mutta tekee luuppaamisesta liiankin jännittävää.
Yleisesti ottaen en jaksa enää patjaleijan kanssa jatkuvaa taistelua narujen kanssa, sillä tuuli heittelee leijaa miten sattuu kun sitä on levittämässä lähtöä varten tai pakkaamista tai uudellen nostoa varten. Tänään oli esimerkiksi lumen alla vettä, joten ei tuntunut kivalta seisoa vedessä ja kauhoa lunta leijan päälle estämään solmuun menemistä ennen lähtöä. Pois tullessa tuulen puuskaa oli sen verran etten yrittänytkään leijaa viikkailla vaan tungin vaan reppuun. Narut oli kuitenkin tässä kohtaa hyvinkin selvillä.
Koska oli hieman tyyntynyt niin hain Flysurfer Extacyn 17 m2 koossa ja ryhdyin sitä levittelemään. Levittelyssä ei ongelmia ollutkaan, mutta kiinnitys ja alasoton turvanarun muodostama pitkä narusotku päässä olevine lenkkeineen sai hieman lennätysnaruja sotkeutumaan itseensä, mutta lopullisesti ne menivät sotkuun kun erehdyin ottamaan narut kerralla pois puomilta jotta kiinnityslenkit narujen päässä eivät niihin kokoajan kietoutuisi.
Samalla sitten muistin että Flysurferin vanha turvatoiminto on aivan yhtä epäkelpo kuin Ozonen uusi. Kun vaan kyseessä on suljettu patja niin se vetää paljon kovemmalla voimalla turvajärjestelmä laukaistuna. Silloin saakin kiskoa turhan liukkaista ohjausnaruista oikein kunnolla että saa leijan tuulen suuntaiseksi ja voimattomaksi. Hyvä puoli avoimeen patjaan verrattuna on kuitenkin se että suljettu patja ei sentään yritä kietoutua sellaiselle solmulle ettei sitä enää meinaa mitenkään saada selville ja uudelleen ilmaan.
Flysurferin narujen kanssa aikani ihmeteltyäni ja toisen perässäni jäälle tulleen leijailijan saatua pumppauksensa valmiiksi ja leijan ylös, tungin leijan naruineen reppuun ja totesin patjaleijaurani päättyneen tähän päivään.
Nyt sitten itse asiaan eli mitä tilalle. Ajatuksia on ollut aikaisemminkin kun ongelmia on ollut eli:
- Peter Lynn Charger. Niin lähellä pumpattavaa kuin pääsee suljetulla patjalla narujen puolesta ettei kietoudu omiin naruihinsa kuten normaalit patjaleijat. Kepit ei pelota ja pumppaustarvetta ei kuitenkaan ole. Taisi mennä laukaisussa lipuksikin.
- Joku pumpattava leija lipuksi menevällä laukaisulla eli loppujen lopuksi varmaan kaksi pumpattavaa.
Käytetyt on olleet mielessä, mutta vanhempia käytettyjä ei tee mieli ostaa ominaisuuksien ja turvasysteemien( erityisesti uudelleenlatausominaisuuksien) parannuttua nopeasti viime vuosina. Valmistajien väliset erot ovat myös hieman hämärän peitossa kun en ole pumpattaviin paljon perehtynyt. Pakkanen ja kestävyys ei enää pelota, niistä on sen verran ollut jo asiaa esillä, että eiköhän ne kestä kun ei loputtomasti maahan törmäytä.
Jään odottamaan viisaita sanojanne.