Kurssi käyty!

[Adventure]

Moi!

Tähän asti vaan spekuloitu, nyt kurssi on sitten käyty ja ensimmäisen kerran oikeasti hiihdetty leijan vetämänä. Kiitokset Tapiolle hyvästä kurssista. Viime sunnuntaina oli kelikin oli mitä mainioin.
Paikka Kangasalan Kirkkojärvi. Tuuli tasainen 5-7m/s, auringon noustua puuskissa jopa 8-9m/s. Leijana 6m2 Ozone Acccess2. Jäällä oli viitisen senttiä korppumaista pakkaslunta.

Pistänpä tähän lyhyesti muistikuvani ja kokemukseni kurssista. Jos joku uusi vaikka innostuisi asiasta:

Ensin kypärät ja trapetsit päälle, jäänaskalit kaulaan, kamat jäälle, tuulen suunnan miettimistä, paikan valintaa, turvaohjeita, leijan kuntoon laittoa, narujen kiinnitykset ja oikomiset, turvalaukaisinten tarkistukset ja sitten vähitellen leijat ilmaan.

Meitä oli kolme henkeä, itselläni oli yksi leija, ja naapurin pariskunta sai tapella toisesta... Näin itselleni tuli varmaan yli kolme tuntia leijanlennätystä, mikä oli erinomaista, sillä niinkuin monet ovat todenneet. Ei sitä opi kuin lennättämällä.

1 tunti lennäteltiin leijaa puomista. Leijaa siirreltiin eri puolille tuuli-ikkunaa, pysäyteltiin ikkunan reunoihin ja siirreltiin pyynnöstä haluttuun paikkaan. Tehtiin hätälaukaisuja, nostoja tuuli-ikkunan reunasta ja keskeltä, vietiin leija tuuli-ikkunan reunaan avustajalle, toimittiin itse avustajana, ajettiin leija keula edellä tonttiin ja käännettiin jarrunaruista ja relaunch jne.

Sitten toinen tunti samoja kuvioita leija kiinni trapetsissa. Tässä vaiheessa alkoivat kyynärvarret olla jo tulessa, kun tunti oli roikuttu jo puomissa. Trapan kanssa homma muuttui täysin. Enää ei tarvinnut roikkua käsistä, vaan käsiä saattoi käyttää pääasiassa ohjailuun. Lisänä edellisiin harjoitteisiin leijan tehon säätö, ja syöksytykset. Liikkeellelähtöharjoitteita siten, että lennätettiin leijaa istuen, ja syöksytettiin sitä oikealle ja vasemmalle tehoalueelle, jolloin leija veti lennättäjän jaloilleen.

Sitten otettiin leijat alas, ja kiinnitettiin jääruuviin.

Sitten kaffepaussi ja sukset jalkaan. Ensin käytiin läpi väistämissäännöt ja turvaohjeet, sitten ei kun hiihtämään. Reilu tunti siinä sahattiin lahdelmaa edes takaisin neljällä leijalla (ei törmätty kertaakaan eikä sotkeuduttu toistemme naruihin...) ja oli aivan sairaan hauskaa. Kryssittiin vastatuuleen ja palailtiin takaisin lähtöpaikalle myötätuuleen.
Kerran tuossa pääsi narut löysälle ja putosin persiilleni. Yritin leijalla nostaa itseni pystyyn, mutta asento oli huono, kantit eivät pitäneet, ja menin sitten vähän matkaa selälläni leijavedossa. Jarrunarusta leija tonttiin ja sukset alatuuleen, asento kuntoon ja leijan vetämänä jaloilleen ja taas matkaan.

Ennen kurssia olin leikkinyt 1.5 neliön Ozone Impillä, ja lennättänyt hieman heikossa tuulessa kasineliöistä Access2:ta. Eniten ennen kurssia mietitytti miten sillä leijalla sitten osaa hinata itseään. Mutta kurssilla huomasi, että vedon hakeminen leijalla on loppujen lopuksi varsin yksinkertaista. Naruja voi kiristää joko ajamalla leija eri kohtaan, tai ohjaamalla suksia vastatuuleen. Kun tuuli välillä heikkeni, tuota 'siniaaltoakin' tuli tehtyä ihan vaistomaisesti, kun leijaa piti hieman syöksytellä, että pysyi veto päällä.

Toinen mikä mietitytti oli käännökset. Mutta jo ehkä kolmas käännösyritys onnistui pysähtymättä välillä. Toki huonoja käännöksiä tuli paljon, ja pari kertaa ajoin leijan vauhdilla zeniittiin ja meinasin tehdä tahattomia hyppyjä. 6 neliön access ei onneksi paljon jaksanut nostaa.
Suksina mulla oli metriset snowbladet tellusitein. Ainakin tuolle kelille ihan ultimate vehkeet. Ketterät kuin mitkä häsätä leijan kanssa, mutta lyhyt kantti piti tuossa pakkaskorpussa ihan tautisesti.

Kurssin lopuksi täyteltiin palautelomakkeita ja pohdittiin läpikäytyjä asioita. Pienenä porukkana, jotka olimme jo hieman etukäteen leijalla leikkineet, ehdimme reilussa neljässä tunnissa käydä IKO:n 1 ja 2 tasojen asiat kokonaan, sekä suurin osa kolmosesta. Hyppyjen teoria ja jotain muuta jäi vielä tulevaisuuteen. Allekirjoitan kyllä, että kurssi kannattaa käydä. Sen lisäksi että kouluttaja opettaa läjän asioita, on kiva seurata rutinoituneen leijankäsittelijän otteita kun välillä setvittiin naruja tai tehtiin jotain muuta, mitä yksin olisi arponut ihan turhaan.

Oma trapakin tuli sitten jo ostettua. Nyt vaan odotellaan kelejä ja vapaata aikaa harrasteluun. Jälkeenpäin tässä on pohdiskellut tuota harrastusta uudella tavalla. Harmittaa, että siinä on niin suuri aloituskynnys. Ei voi antaa tuosta vaan kaverille vehkeitä ja todeta, että kokeile. Pitää vaan ajella yksin ja kertoa, että on kivaa ja kannustaa kurssille. Toisaalta en kyllä moottoripyöräänikään lainaa kenellekään, eli eipä tämä siihen verrattuna mikään uusi 'asenne' ole.

Samoin ei tiedä saarnaisiko leijahiihdon ihanuutta toisille, vai pysyisikö ihan hys hys ja toivoisi, että laji pysyisi mahdollisimman pienen porukan lajina. Odotan vaan kauhulla koska tuosta tulee koko kansan huvi, ja järvillä alkaa kuulua kiroilua kun kaikki haluaa samaan aikaan samaan paikkaan ja narut on solmussa ja pari pilkkijää hirtetty leijannaruihin... Kannattaa siis harrastaa nyt, kun varmaan muutaman vuoden päästä kielletään koko homma liian vaarallisena.... toivottavasti ei kuitenkaan.

-Tero-

[Tirri]

Asiaa, onnea uudelle harrastajalle hauskan ja paljon antavan harrastuksen pariin !