1) heilauta leijaa että pääset liikkeelle, ihan alkuun tähtää lauta hieman sivumyötäiseen.
2) kanttaa lautaa, jolloin se kääntyy vastatuuleen päin. Samalla voit hieman päästää puomia hieman ulos, tehot ihan täpöllä ei kryssi kovin hyvin.
3) Oikean kulman löydät siten että kanttaat vastatuuleen kääntäen niin kauan että vauhti alkaa hiipua. Suoraan vastaseen ei tietenkään ole mahdollista mennä, 45 astetta tuuleen alkaa lähentelemään maksimia millään kalustolla ja taidolla. Kevyessä tuulessa ja pienillä tehoilla kulmat tuppaa "huononemaan." Jos ajat kantillaan luisuttamatta ja vauhti meinaa loppua, yrität luultavasti liian vastaiseen.
4) lauta/sukset ei saa lanata, eli "sortaa" kuten purjehdustermeillä puhutaan. Lääkkeenä lisää kanttausta, puomia ulos. Jos ei riitä ja leija vetää vieläkin liikaa, jarruta vauhti pois, ja yritä uudelleen hiljaisesta vauhdista lähteä kanttaamaan vastaiseen äläkä päästä vauhtia karkaamaan.
5)leijaa voi pitää vakioasennossa, vähän fiilispohjalta mut jossain jään pinnan ja kello 11/13 välillä pitäs sujua hyvin.
6) Älä jäpitä liian lujasti puomista kiinni, herkällä tatsilla vaan ni puomi liikkuu periaatteessa itsestään sisään-ulos sen mukaan kun tuuli vaihtelee. Jos tuntuu että puomi menee liian kauas ja joudut kurkottelemaan, vedä kiinteestä tehonsäädöstä tehoja pois niin saat puomin lähemmäs.
Leijan koon pitäisi tietysti olla harrastajan painolle ja vallitsevaan tuuleen sopiva. Pehmeässä lumessa ja huonolla luistolla tarvitaan enemmän neliöitä ku kovalla liukkaalla pinnalla.
Vastatuuleen ajaminen on kuitenkin erittäin helppoa jos hallitsee leijan ja laudan ees jotenkuten, ei siinä tarvi muuta ku kantata kunnolla ja nojailee leijaan, eikä yritä liian jyrkästi tuuleen ettei vauhti kuole kokonaan. Hieman kun on vauhtia sivutuuleen päin, leijan veto tasoittuu tosi paljon siitä mitä se ilman vauhtia on, ja leijaan on aika helppoa nojata. Ihmeellisiä lumilautataitoja ei tarvita, kantapääkantilla ajellessa ei lumilaudalla tarvi oikeastaan osata ees laskea rinnettä ollenkaan.
