HUOM. vaikka ao. tekstissä kuvailen leijaa helpoksi, niin itsellä on yli 10 vuotta leijahommia takana eli unohtui täsmentää etten Sonicia suosittelisi ensimmäiseksi leijaksi.
Koeajoin Sonic 15 m2:sen tänään Larussa aamupäivällä 137x44cm twinillä tuulen ollessa luokkaa 5-5,5ms (supertasainen "larukeli"). Usko oli vähän koetuksella, kun vieressä ollut 14m2 pumpattava kokeneella kuskilla ei jaksanut nousta ilmaan ja lisäksi Kaislikosta lähdettäessä harmina ovat ruohojen seassa makoilevat muutamat isot murkulat, joihin ei kehtaa naruja hiertää. Esitäytön yritystä ihan olemattomassa tuulessa jonkun verran ja sitten puomilta varovasti etunaruista etureunaa nostaen leija täyttyi noin 80 prosenttisesti. Siitä sitten taka- ja etunarujen sopivalla säätelyllä leija nousi pehmeästi ilmaan. Taivaalla leijan kärjet olivat vielä tyhjät eli puomin kääntelyä ja pumppaamista, niin avot.
Toinen kysymysmerkki lähdön lisäksi oli miten leija pysyy muodossaan ilmassa, ts. onko tukeva vai elääkö pötkö omaa elämäänsä taivaalla ja mitä mahdollisen tuulireiän myötä tapahtuu. Leijassa on pakko olla kova sisäinen paine, kun muodoltaan niin kapea ja ohut siipi pysyi täysin jämäkkänä. Leijan kärjetkin olivat solidit eivätkä taittuneet lainkaan alle, mikä oli selvä parannus muutaman vuoden takaisesta Speed 3 dlx 19m2 -testistä.
Ajokokemus oli erilainen mihin oli tottunut, mutta huikea! Ennakko-odotus oli osin semmoinen pelonsekainen, kun olin lukenut joidenkin merkkien uusien race-patjaleijamallien ominaisuuksista, joissa toistui kova kryssi- ja joissain myös hyppypotentiaali, mutta toisaalta harmittava epävakaus ilmassa ja käytön vaikeus, joita sitten yritetään korjata mm. harusten miksereitä muuttamalla nettipalstojen vinkeillä. Itsellä ei tämmöiseen aika eikä mielenkiinto riitä yhtään. Tuulta oli tosiaan pirun vähän, selvästi kevyin keli missä olen koskaan vesillä ajanut. Leija oli kaikinpuolin käytökseltään hämmästyttävän helppo. Todella vakaa ja voimantuotto pehmeää. Leijan lentonopeus on aerodynamiikastaan johtuen todella kova. Leija lentää aivan tuuli-ikkunan reunaan ja vetää sieltä eli kryssikulma on julma samoin kuin lautavauhti. Leija on piiiiitkä eli vaikka kääntyminen ei ole hidasta, niin normaali luuppaus kestää luonnollisesti hetken, mutta suoritus ei ole häiritsevän hidas ja huomattavasti nopeampi kuin S3 19 dlx. Lisäksi pitää muistaa, että näissä tuulilukemissa minkään leijan kääntyminen ei ole kovin nopeaa, saa nähdä millainen se on pari metriä kovemmassa tuulessa. Leijan saa myös puomista enemmän käskyttämällä kääntymään oikeastaan paikallaan propellina ja sillä voi pelastaa tilanteen tai muuten vain viihdyttää itseään =) Leijan käyttötarkoitus on oldschool-hypyissä ja tietysti race, joka tarkoittaa normikuskille helppoa kryssimistä, mikä on iso plussa kevyissä keleissä.
No sitten siihen hyppimiseen; itse olen ajellut viime vuodet pelkästään strapless-laikkarilla ja pumpattavilla max 12-neliöisellä. Olkapää-ongelman takia otin twinin esiin tälle kaudelle, jolla on muutama kerta nyt tullut ajettua. Hyppytekniikka Sonicille on superhelppo eikä tarvinnut opetella oikeastaan mitään uudestaan; muistaa vain, että depowerilla (puomi eteen) kiihdyttää leijan nousunopeutta ylöspäin ja voimistaa kanttausta leijan lähestyessä zeniittiä vetäen samalla puomia napaan ja kantin irrottamalla ukko lähtee hissillä ylös, ylös ja ylös. Tekee tarvittavat kansaa kiihottavat manööverit ilmalennon aikana ja laskeutuu pehmeästi alas. Puomi eteen ja matka jatkuu alastullessa, kun ei turhaan tukehduta leijaa. Noilla tuulennopeuksilla missä ajoin, niin repesin nauramaan ilmassa, kun hyvin rauhallisesta fronttikolmosesta tuli seiska, joka päätyi pehmeään kyntöön selälleen, kun ei tultu silloin alas, kuten ajatus oli =) Niinjoo, semmoinen vielä, että hyppy nousee ylös eikä ohjautunut alatuuleen juuri ollenkaan, uusi juttu mulle.
Summa summarum: kallis on, mutta tämä on jotain uutta leijarintamalla ja Flysurfer on tehnyt äärikovan kapistuksen normaalit taidot omaavalle kuskille. Helppokäyttöinen vetävä kryssikone, jonka depowerin täytyy olla hyvä mm. aerodynamiikasta johtuen. Hyppykoneena uskomaton ja on jännä nähdä mitä tapahtuu esim. 7m/s tuntumilla ja siitä ylöspäin...
No, vielä takaisin maanpinnalle; kun muita ei Kaislikossa ollut, niin laskin leijan pakittamalla alas kirjaimellisesti lepikkoon, joo, eka kerta kun on allekirjoittaneella ollut leija puussa =o Leijassa on pitkät narut ja tilanpuutteessa katselin, että kyllähän se tohon pakittaa nätisti. Pakitti joo, nätisti, mutta leppään. Onneksi oli vajaa kolmemetrinen, niin puussa olleet toisen kärjen harusnarut sai jokseenkin nätisti pois. Pumppiksella ei oltaisi sanottu käsipäivää tuon lepän kanssa ja jos olisi, niin leijan narujen operointi puusta olisi ollut vikkelämpää. Ensi kerralla toivottavasti pari metriä kauempaa ne alasoton pakitukset, heh.